Emme tarjoa neuvoja pyytämättä. Puhumme omasta kokemuksestamme ja puhumme ”minä”-muodossa, emme ”me” tai ”sinä”. Jos haluamme viitata jonkun toisen kommenttiin, teemme sen oman kokemuksemme pohjalta. ”Voin puhua vain omasta puolestani, milloin tahansa kun tein sitä ja tätä, elämässäni tapahtui näin…”

Emme ajaudu sivuraiteille analysoimaan käytöksemme tai asenteittemme syitä. Jos olemme joutuneet uhrin asemaan varhaisessa elämänvaiheessa, tiedostamisen, hyväksymisen ja anteeksiannon kautta opimme hiljalleen kohtaamaan kokemuksemme ja kulkemaan sen läpi. Puhumme kuten ne, jotka ovat nyt vastuullisia asenteistaan ja teoistaan, sekä halukkaita ottamaan vastuuta elämästään ja toipumisestaan.

Jakaessamme johdamme heikkoudellamme ja annamme itsestämme sen sijaan, että esittelisimme tietojamme ja näkemyksiämme.

Vältämme politiikkaa, uskontoa ja muita eripuraa aiheuttavia aiheita. Vältämme myös avoimia seksuaalisia kuvailuja ja seksuaalisesti halventavaa puhetta.

Vältämme ”dumppausta” (ajatusten hallitsematonta purkamista), itsesääliä ja toisten syyttelyä.

Emme pidä kirjaa toisten tekemisistä, tämä tarkoittaa sitä, että paljastamme ja työstämme omia heikkouksiamme, emme toisten. Viittaamme vain omiin kokemuksiimme.

Puhumme rehellisesti siitä missä olemme tänään. Pyrimme kehittämään läpinäkyvää rehellisyyttä, tuomalla sisimpämme julki ja antamalla toisten jäsenten nähdä missä olemme raittiutemme pituudesta riippumatta.

Johdamme heikkoudellamme ja otamme riskin antaessamme toisille mahdollisuuden nähdä sen, mitä olemme sisäisesti.

Jakamalla säännöllisesti annamme itsestämme toisille ryhmäläisille. Se mitä saamme takaisin on toipuminen.